tiistai 12. elokuuta 2014

Reeniä ja reporankoja



Mutkatonta kesäruokaa syötyään...




...on ihmisen hyvä vetäytyä lepäämään...


...sinisten ajatustensa kanssa...



...luonnon huomaan.




KUKKUU!


Vaikka äippä tarvitsee nyt lepoa,
ei meitä pysäytä mikään...


Tuolta ne taas tulee...

...täytyykin siirtyä hyviin asemiin.


Hyökkäys on paras puolustus.


Ette te niin helpolla pääse...


...olen voimieni tunnossa.


Eihän me tolle mäykylle voida hävitä, eihän?!


Sillävälin rannalla...

Ne kaikki menee aina tonne järvelle.


Minunkin tekisi mieli.


Uimalla en kuitenkaan jaksa sinne asti.


Jos minä tällä veneellä menisin?


Mutta kun en osaa soutaa.


On tyytyminen jäämään kuivalle maalle.


Ja voihan täälläkin noutaa.


Sitäpaitsi, mä oon mäyräkoira enkä mikään noutava vesipeto.




Oho, äiti muuttu just kuivausrummuksi. Sen siitä saa kun pitää siellä vedessä läträtä.




Kaislikossa suhisee jo...


...toistaiseksi vain keppejä.


Laitetaan hännät koukkuun ja valmistaudutaan koitoksiin.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti