lauantai 21. kesäkuuta 2014

Uimaan ja noutamaan

Juhannuspäivän lämpötila noin 9-11 astetta plussalla. Ei oikein tee mieli uimaan, mutta koirat nauttivat uimisesta oli keli mikä hyvänsä.



Kivaa!!!

Mimosa näyttää hännällään mihin suuntaan keppi pitää heittää...


...Heittäkää vaan niitä keppejä, kyllä me tytöt noudetaan...

..noudetaan yhteistä keppiä tai ihan omia...

Mimosalla taitaa olla mielessä kepin kaappaus...


...katsotaanko kenen tämä keppi oikein onkaan?


Näkisköhän tästä kiveltä paremmin?
Oho, olenkin aika korkealla...
...mitenkähän täältä pääsee pois?
Jos mä meen ensin tähän pikkukivelle.
Ja tästä sitten veteen.
Huh, selvisin.

"Eiköhän tää ollu tässä."


Koleasta kelistä huolimatta maisemassa ei ollut mitään vikaa.



Äärimmäisen suloista!




Sillä välin kun maailman helpoimmat sämpylät (resepti vaihtelee sen mukaan mitä sattuu olemaan) paistuvat uunissa, porisee hellalla perunamuussikattila ja fasaanipaistien uusi olemus kastikkeen muodossa. Maistui niin lapsille kuin aikuisillekin.

Nyt täytyy vielä todeta, että taisi olla onni, että jäätiin kotiin viettämään Juhannusta. Jos ei olisi ollut mäykkypentuja, olisimme lähteneet mökille, jossa olemme usein vierailleet. Siellä nimittäin tallusteli karhuäiti kahden pentunsa kanssa pihan reunaa... Kaikki tallettui videolle eli todistuskappale löytyy jos joku epäilee tarinan paikkansapitävyyttä. Olisikohan meistä kaikki enää tallella jos olisimme niin liki karhua sattuneet? Toisaalta meidän "Kiljusen Herrasväki" porukka pitää sen verran ääntä ja elämää, että karhu olisi saattanut muuttaa reittiään. Huh!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti