keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Tää onnea on

Oi tuota pentuna olemisen onnea.

Me tehtiin kolmio.



Kohta tämä herkuttelu loppuu.


Aika väsyttävää luettavaa toi Hesari.

 Urhea emäkin pääsi mukaan uintireissulle pitkästä aikaa.
Kyllä siihen keppiin neljäskin sopisi.

Toisaalta voin aivan hyvin antaa neuvoja täältä rannaltakin.


Oota, mä pissaan ensin.

Loppuiskohan se noutaminen jos kaivaisin tän kepin maahan...

Mä voin auttaa kaivamisessa.

Tekisi mieli vajota maan alle...

...tai voisin maastoutua kameleonttimaisesti.

Minäpä oonkin piilossa.

Kuusen alla maa näyttää tältä.


Myrsky oli koitunut ison kuusen kohtaloksi.

Mä olen niin pienoinen.

Olin ehkä entisessä elämässä aave.

Tulikin jano, sattuipa juottopiste sopivasti matkan varrelle. Ei tosin ollut aprillipäivä...

Harvinainen näky nykyaikana. Musta kissakin sattui sekaan.
 Ruokaakin täytyy välillä laittaa.

Kotimainen varhaiskaali  on nyt herkullista ja edullista.
Saimme Ahvenanmaan vesiltä pyydettyä villiä merilohta. Tein siis loimulohta.
Lisukkeina nyytissä grillattuja perunoita ja kasviksia, peruna-herne-kapris salaattia ja sitä kotimaista varhaiskaalta los salados. Kylläpä maistui.
Jälkkäriksi lettuja mansikkahillolla, itse tehdyllä tietenkin. Ei pääse laihtumaan tällä ruokavaliolla...
Kanttarelleja etsiskelin, mutta antavat vielä odotuttaa.
Luonnossa kukkii kauniisti, Niittyleinikki tällä kertaa.

Puutarhassa Juhannusruusujen lopetellessa, punaiset vasta innostuvat.








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti